| Tekstin kopiointi ilman lupaa on kielletty! © Salla Halminen - Kennel Karjavarkaan 2009 - karjavarkaan@karjavarkaan.com OPINNÄYTETYÖ Welsh corgi cardiganin luusto-ongelmia: selkä ja lonkat Ylä-Savon ammattiopisto, Peltosalmi luonnonvara-ala, eläintenhoitaja Salla Halminen 25.2.2009 arvosana: KIITETTÄVÄ 5 (Huom! Tämä on karsittu internet-versio, ei koko työ) 3. WELSH CORGI CARDIGANIN TERVEYSTILANNE 3.1 Etuosa luusto-ongelmia 3.2 Selän luusto-ongelmia 3.3 Takaosan luusto-ongelmia 3.4 Muita terveysongelmia 4. SELÄN ALUEELLA ESIINTYVIÄ SAIRAUKSIA 4.1 Välilevyrappeuma 4.1.1 Toteaminen 4.1.2 Hoito 4.1.3 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla 4.2 Välilevytyrä 4.2.1 Toteaminen 4.2.2 Hoito 4.2.3 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla 4.3 Muut selkäsairaudet 4.3.1 Spondyloosi 4.3.2 Degeneratiivinen myelopatia 4.3.3 Spina bifida 5. LONKISSA ESIINTYVIÄ SAIRAUKSIA 5.1 Legg-Calve-Perthes 5.1.1 Toteaminen 5.1.2 Hoito 5.1.3 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla 5.2 Lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD, hip dysplasia) 5.2.1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö ja perinnöllisyys 5.2.2 Lonkkanivelen kasvuhäiriö ja nivelrikko 5.2.3 Toteaminen 5.2.4 Hoito 5.2.5 Niveliin vaikuttavat lääkehoidot 5.2.6 Luontaistuotteet lonkkanivelen kasvuhäiriön tukihoidossa 5.2.7 Ravintolisät lonkkanivelen kasvuhäiriön tukihoidossa 5.2.8 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla Lopussa myöhempiä lisäyksiä ja täydennyksiä varsinaisen työn ulkopuolelle
3. WELSH CORGI CARDIGANIN TERVEYSTILANNE Welsh corgi cardigan on verrattain terve rotu, jolla ei esiinny yleistyneitä, vakavia ja herkästi kuolemaan johtavia sairauksia. Cardigan on myös pitkäikäinen rotu. Rodun edustajien keskimääräinen elinikä on n. 10-12 vuotta, joskin nuorella iällä tapahtuneet tapaturmaiset menehtymiset laskevat koirien keski-ikää. Cardigan on valitettavan tapaturma-altis rotu. (Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.)
Cardiganin tämän hetken suurimpiin terveydellisiin uhkakuviin lukeutuvat näyttelyjalostuksen mukanaan tuomat rakenteen ylilyönnit, rutiininomaisten terveystarkastusten tekemättä jättäminen ja terveystutkimusten tärkeyden vähättely.
Tällä hetkellä näyttelyissä ihannoidaan entistä suurempaa, pidempää ja massiivisempaa koiraa.
3.1 Etuosan luusto-ongelmia Etuosassa esiintyvistä ongelmista tällä hetkellä merkittävimpänä voidaan pitää epätasaiseen kasvuun liittyvää eturaajojen pitkien putkiluiden kasvuhäiriötä, jossa värttinä- ja kyynärluu kasvavat eri nopeudella. Kyseisestä kasvuhäiriöstä on olemassa hyvin vähän kirjallista tietoa tämän rodun osalta, koska kyseisen ongelman esiintyminen yksittäistapauksia laajemmin on tunnustettu vasta aivan lähiaikoina. Eturaajojen pitkien putkiluiden kasvuhäiriön hoitokeinot vaihtelevat suuresti eläinlääkäreiden välillä. Joissakin tapauksissa koiria on mahdollisesti operoitu jopa turhaan lievissä kasvuhäiriötapauksissa. Useimmissa tilanteissa pitkien putkiluiden epätasainen kasvu on tasoittunut pennun kehityksen myötä. Cardiganilla on esiintynyt yksittäisiä kyynärnivelen kasvuhäiriötapauksia. Pitkien putkiluiden kasvuhäiriön yhteyttä kyynärnivelen kasvuhäiriöön ei ole kyetty osoittamaan. Molemmissa kasvuhäiriöissä oireet ovat hyvin samankaltaiset. Tiedossa olevissa kyynärnivelen kasvuhäiriötapauksissa koirat ovat oireilleet jo kasvuvaiheessa.
(Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.)
3.2 Selän luusto-ongelmia Welsh corgi cardiganilla esiintyy jonkin verran erilaisia selkävikoja, joista merkittävimpänä voidaan pitää välilevytyrää. Välilevytyrä, kansankielisesti ”mäyräkoirahalvaus”, on kaikilla kondrodystrofisilla koiraroduilla esiintyvä ongelma. Koirilla esiintyy useita erilaisia selkäsairauksia. Selkäsairauksia voi esiintyä millä tahansa koirayksilöllä rodusta riippumatta, myös monirotuisilla koirilla. Kondrodystrofisilla koiraroduilla on omat tyypilliset selkäsairautensa, mutta myös esim. lyhytrunkoisilla ja lyhytselkäisillä koirilla on omat ongelmansa. Perusterveinä pidetyillä, ns. ”perusrakenteisilla” roduilla, on myös alkanut esiintyä aiempaa enemmän erilaisia selkäsairauksia. Selkäsairaudet eivät siis ole suoraan riippuvaisia selän pituudesta tai lyhyydestä. Yleisimpiä koirilla esiintyviä selkäsairauksia ovat välilevyrappeuma, välilevytyrät, spondyloosi, degeneratiivinen myelopatia ja wobblerin syndrooma. Selän alueen kasvaimet ovat myös yleistyneet viimevuosina. (Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008: Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008.) 3.3 Takaosan luusto-ongelmia Welsh corgi cardiganilla esiintyy jonkin verran lonkkanivelen kasvuhäiriötä. Tarkemmin lonkkanivelen kasvuhäiriöstä on kerrottu kappaleessa ”5.2 Lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD, hip dysplasia)”. Polvivikoja, mm. patella luksaatiota eli polvinivelen sijoiltaan menoa, ei ole virallisten tietojen mukaan esiintynyt cardiganilla Suomessa. Myöskään polven ristisideongelmista ei ole koskaan raportoitu ainakaan virallisesti. Useammassa tiedossani olevassa tapaturmaisessa takaraajan ontumistapauksessa on ensin epäilty ristisidevammaa, mutta tarkemmissa tutkimuksissa ei polven ristisiteistä ole löydetty mitään vaurioita. Welsh corgi cardiganilla on tavattu muutamia kampurajalkatapauksia. Kampurajalkaisuus on synnynnäinen rakennehäiriö, jossa takaraajat ovat vääntyneet epänormaaliin asentoon. Koirien kampurajalkaisuudesta on hyvin vähän kirjallista tietoa. Kampurajalkaisuus ei tämän hetken tiedon mukaan liity kondrodystrofiaan. Kampurajalkatapauksia esiintyy myös pitkäraajaisilla koirilla, eikä sen aiheuttajasta tai vian periytyvyydestä ole tietoa.
Rodussamme vakavasti kampurajalkaiset pennut on lopetettu. Lievemmissä tapauksissa pennut on jätetty eloon, ja jalat ovat suoristuneet kävelykelpoisiksi viimeistään muutamassa viikossa, jopa muutamassa päivässä. Ohessa röntgenkuva, jossa näkyy lievästi kampurajalkaisen koiran epänormaalisti kaartuvat reisiluut. Täyttä varmuutta ei ole siitä, liittyvätkö epänormaalit reisiluut kampurajalkaisuuteen, mutta selvä rakennevika kyseisen koiran reisiluissa joka tapauksessa on.
Luustollisten ongelmien lisäksi cardiganilla on jonkin verran silmäsairauksia, joista merkittävin on PRA (Progressive Retinal Atrophy) eli etenevä verkkokalvon surkastuma. PRA on resessiivisesti periytyvä sairaus, joten sairauden saadakseen koiran on pitänyt periä molemmilta vanhemmiltaan sairauden aiheuttava geeni. PRA on tätä nykyä erinomaisesti hallinnassa cardiganien oman geenitestin ansiosta. Geenitestillä voidaan määrittää onko koirayksilö täysin terve vai kantaako se sairausgeeniä perimässään, mutta ei kuitenkaan itse sairastu. Geenitesti kertoo myös, jos koira sekä periyttää sairausgeeniä että on itse sairas, vaikka yksilöllä ei esiintyisikään vielä sairauden oireita. Joissakin tapauksissa kliiniset taudin oireet puhkeavat vasta vanhemmalla iällä, joten tällainen geenitestaus on kätevä tapa selvittää koiran terveys tietyn taudin osalta. Muita cardiganilla satunnaisesti esiintyviä silmäsairauksia ovat HC (hereditary cataract) eli harmaakaihi, PPM (persistent pupilary membrane) eli värikalvon kehityshäiriö ja RD (retinal dysplasia) eli verkkokalvon vajaakehitys. Varsinaisten silmäsairauksien lisäksi rodulla on esiintynyt jonkin verran silmän alueella epänormaaleja ripsiä ja karvoja. Aiemman epätarkan ja vaihtelevan silmätarkastus-käytännön takia monia tapauksia on jäänyt kirjaamatta virallisesti tai diagnoosissa on käytetty yleiskoodia, josta ei käy ilmi, mistä viasta tarkalleen on kyse. Ripsi- ja luomikarvavikoja on olemassa useita erilaisia, mutta luotettavaa tietoa näiden periytymismekanismista ei ole. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että erilaiset viat eivät ole suoraan kytköksissä toisiinsa, ja tästä johtuen olisi vielä tärkeämpää saada tarkat diagnoosit silmätarkastuksien yhteydessä. Haastattelujen ja virallisten lausuntojen perusteella cardiganilla yleisimmältä ripsi- ja luomikarvavialta vaikuttaisi distichiasis, jossa luomessa kasvaa ylimääräisiä ripsikarvoja tai jopa ripsijonoja. Ylimääräisiä ripsiä voi kasvaa myös silmäluomen sisäpinnalla, jolloin ne joudutaan yleensä poistamaan niiden aiheuttaessa jatkuvaa silmävuotoa ja –tulehduksia. Suomessa ripsiä on operoitu joiltakin koirilta. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, koska tämäkin on ollut vuosikausia yksi näistä vaietuista salaisuuksista. Lisäksi yksittäisillä koirilla esiintyneitä ongelmia ovat olleet mm. allergiat, autoimmuunisairaudet, virtsakivisairaudet, epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. (Rantasalo, Päivi. Rodullamme esiintyvistä silmäsairauksista. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.) 4. SELÄN ALUEELLA ESIINTYVIÄ SAIRAUKSIA Välilevyn rappeutuminen on välilevyn aineenvaihduntahäiriö, jossa välilevyn geelimäinen ydin kalkkeutuu ja kovettuu eikä toimi enää iskuja vaimentavana nikamien joustavana liitoskappaleena. Kalkkeutunut välilevy on normaalia herkempi vaurioitumaan ja se voi revetä traumaattisesti. Välilevyn rappeutuminen on normaalia yli kymmenen vuoden ikäisillä koirilla rodusta riippumatta. Monilla roduilla esiintyy epänormaalia perinnöllistä välilevyn rappeutumissairautta, joka alkaa jo alle vuoden iässä. Tätä välilevyn rappeutumissairautta esiintyy ainakin kaikilla kondrodystrofisilla koiraroduilla. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.) 4.1.1 Toteaminen Välilevyrappeuma ei yleensä aiheuta mitään oireita, eivätkä rappeutumamuutokset näy alkuvaiheessa tavanomaisissa röntgenkuvissa. Pidemmälle kehittyneet rappeutumat sen sijaan näkyvät röntgenkuvissa.
(Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008.)
4.1.2 Hoito Oireeton välilevyrappeuma ei vaadi erityistä hoitoa. Jos rappeutuma aiheuttaa oireita, käytetään oireenmukaista hoitoa, yleensä esim. kipulääkitystä. Nivelten kuntoon vaikuttavien valmisteiden toimivuutta rappeutuman hoidossa ja ennaltaehkäisyssä ei ole todistettu. Lisäravinteilla ei kuitenkaan yleensä ole sivuvaikutuksia, joten nivelten kuntoa ylläpitäviä lisäravinteita voidaan suositella koiralle, jolla on rappeutumia. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008.) 4.1.3 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla
Välilevyrappeuma sairauden yleisyyttä welsh corgi cardiganilla ei ole tiedossa sairauden oireettomuuden vuoksi. Röntgenkuvauksissa ei myöskään ole laajemmin näkynyt kalkkeutuma muutoksia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta.
Välilevytyrä on välilevyn tiettyjen osien revähtymä. Välilevytyrät jaetaan yleensä kahteen ryhmään. Tyyppi I pitää sisällään varsinaisia välilevyn revähtymän aiheuttamia tyriä, ja tyypin II tapaukset ovat lähinnä välilevyn pullistumia. Kondrodystrofisilla roduilla esiintyvät tapaukset ovat yleensä I tyypin välilevytyriä. Välilevyrappeuma herkistää riskiä saada välilevytyrä, mutta välilevytyrä voi tulla myös täysin terveeseen välilevyyn. Erään eläinklinikan kokemuksien mukaan kondrodystrofisista roduista erityisesti mäyräkoirilla puolilla operoiduista koirista oli nikamavälissä kalkkeutuma. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.)
Välilevytyrän oireet ovat lievissä tapauksissa pelkkiä kipuoireita. Vakavammissa tapauksissa oireet vaihtelevat eritasoisista halvauksista täydelliseen neliraajahalvaukseen. Välilevytyrää epäillään yleensä voimakkaiden kipuoireiden tai halvauksen perusteella. Diagnoosi varmistetaan tunnustelemalla, neurologisilla tutkimuksilla ja röntgenkuvauksella. Tyrän tarkan sijainnin määritykseen tarvitaan aina varjoainekuvaus. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.) 4.2.2 Hoito Lievän välilevytyrän hoitona ovat pakkolepo sekä kipu- ja kortikosteroidilääkitys. Useimmiten koira tällaisessa tilanteessa laitetaan sopivan pieneen häkkiin, jossa se joutuu lepäämään. Koiraa käytetään tarpeillaan vain kytkettynä ja rauhallisesti. Häkkilepo kestää useita viikkoja. Vaikeammissa välilevytyrissä ainoana hoitovaihtoehtona on leikkaushoito. Useimmiten leikkaushoidon toipumisennuste on hyvä, jos koira leikataan mahdollisimman pian halvausoireiden alettua. Vaikeissa välilevytyrätapauksissa, joissa leikkaushoitoon pääsy on viivästynyt ja koiran syvätunto on ollut poissa useita vuorokausia, on ennuste hyvin heikko tai toivoton. Tällaisissa tapauksissa eettisesti ja eläinsuojelullisesti ainoa järkevä vaihtoehto on eutanasia eli eläimen lopetus. Leikkaushoidosta huolimatta koira ei välttämättä kuntoudu tai se voi saada myöhemmin uuden välilevytyrän eri kohtaan selkää. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008.) 4.2.3 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla Rodulla esiintyvien välilevytyrien tarkka määrä ei ole tiedossa. Välilevytyriä esiintyy kuitenkin huolestuttavan paljon. Alttius saada välilevytyriä kulkee selvästi geeniperimässä. On myös ollut paljon keskustelua siitä, mitkä välilevytyrätapaukset ovat perinnöllistä muotoa ja mitkä traumaattisia, esim. onnettomuuden aiheuttamia. Monien mielestä kaikkien välilevytyrien taustalta löytyvät geneettiset heikkoudet. Traumaattisestikin hankituissa tapauksissa on siis mahdollista, että välilevyssä on ollut olemassa heikkous, joka ei sitten ole kestänyt voimakasta mekaanista rasitusta. Jos ei täysin varmasti voida osoittaa, että välilevytyrä on johtunut esim. liikenneonnettomuudesta tai muusta radikaalista traumasta, tulisi tapausta käsitellä mahdollisena perinnöllisenä ongelmana. Tällaiset välilevytyrätapaukset tulee sulkea pois jalostuksesta, jos on yhtään epäilystä, että vika voisi olla perinnöllinen. Halvaantuneen koiran sisaruksien, vanhempien ja mahdollisten aiempien jälkeläisten jalostuskäyttöä on vakavasti harkittava. Tällaisen mahdollisen riskikoiran käyttöä harkitessa on koira ehdottomasti vähintään röntgenkuvattava etukäteen, ja aikanaan mahdollisille pennunostajille on tiedotettava riskistä. Cardiganilla on esiintynyt myös yksittäistapauksina muita selkäsairauksia. Lisäksi on olemassa muutamia selkäsairauksia, joita on esiintynyt muilla kondrodystrofisilla roduilla. Näiden esiintyminen rodussa on siis todennäköisesti vain ajan kysymys.
Spondyloosi on sairaus, jossa selkänikamien välille muodostuu luusiltoja ja selkänikamat luutuvat yhteen. Spondyloosiin liittyy usein luupiikkejä, jotka kasvavat erityisesti nikamien alapuolella. Jos luupiikki ahtauttaa juurikanavan, voi koiralla esiintyä voimakkaita kipuoireita, virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyttömyyttä ja jopa halvausoireita. Spondyloosi todetaan selän röntgenkuvauksella. Se voi olla myös täysin oireeton, vaikka röntgenkuvissa todettaisiin laajatkin muutokset. Toisaalta koira, jolla kuvauksissa ei todeta kovin laajoja muutoksia, voi oireilla voimakkaastikin. Cardiganien osalta spondyloosista ei ole laajemmin kokemusta, sillä cardiganien selkäkuvissa on vain harvoin todettu spondyloosiin viittaavia muutoksia. Yksittäisiä tapauksia ja epäilyjä on tiedossa. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008.) 4.3.2 Degeneratiivinen myelopatia Degeneratiivinen myelopatia on etenevä selkäydinrappeuma. Selkäytimen rappeutumaa esiintyy erityisesti suurilla koiraroduilla, mm. saksanpaimenkoirilla. Degeneratiiviseen myelopatiaan ei yleensä liity kipuoireita. Sairaus aiheuttaa takaraajojen hermotuksen häiriintymistä, joka esiintyy takaraajojen voimattomuutena, kompurointina ja takapään horjumisena. Näkyvänä oireena voi myös olla takaraajojen kynsien kuluminen päältä, kun koira laahaa jalkojaan. Koiralla voi esiintyä myös virtsaamis- ja ulostamisvaikeuksia. Sairauden edetessä oireet voivat levitä myös eturaajoihin. Oireiden etenemisnopeus on yksilöllistä. Sairauteen ei ole varsinaisia hoitokeinoja. Tärkeää on koiran tasainen säännöllinen aktiivinen liikuttaminen, jotta raajojen hermotukset pysyisivät kunnossa. Degeneratiivista myelopatiaa ei esiinny laajemmin welsh corgi cardiganilla. Welsh corgi pembrokella muutamia tapauksia on raportoitu. Pembroken osalta sairautta on jonkin verran tutkittu USA:ssa, ja on havaittu, että tietyt sairauden yksityiskohdat ovat pembrokella hieman erilaisia kuin muilla roduilla, esim. saksanpaimenkoiralla. Toistaiseksi ei ole tiedossa, onko degeneratiivisella myelopatialla mitään yhteyttä pembroken luonnontöpöhäntiin tai altistaako kondrodystrofia sairaudelle. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008: Degenerative Myelopathy in 18 Pembroke Welsh Corgi Dogs. 2009.) 4.3.3 Spina bifida Spina bifida on sairaus, jossa selkäydinkanava on epätäydellisesti sulkeutunut. Kondrodystrofisilla roduilla spina bifida esiintyy yleensä selkärangan takaosassa. Spina bifidaa ei ole useimpien lähteiden mukaan tavattu ainakaan laajemmin welsh corgi cardiganilla. Suomesta on tiedossa yksi tapaus, johon liittyi myös muita selkämuutoksia. Useampia spina bifida-tapauksia on kuitenkin raportoitu Suomessa welsh corgi pembrokella 1990-luvulla. On kuitenkin muistettava, että cardigan ja pembroke eivät ole saman rodun eri muunnoksia, vaan erilliset rodut. On myös esitetty arvailuja siitä, että spina bifida saattaisi liittyä welsh corgi pembroken töpöhäntäisyyteen. (Eskelinen, Esa. Koirien selkäsairaudet. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.) 5. LONKISSA ESIINTYVIÄ SAIRAUKSIA Legg-Calve-Perthes on erityisesti kääpiöroduilla esiintyvä perinnöllinen sairaus, jossa reisiluunpään verenkierto häiriintyy. Sen seurauksena reisiluunpään luukudos surkastuu. Haurastunut luukudos epämuodostuu ja voi jopa murtua. Sairaus esiintyy useimmiten vain toisessa lonkkanivelessä, hyvin harvoin molemmissa lonkkanivelissä yhtä aikaa. (Wikström, Birgitta. Koiran sairaudet. 2001.) 5.1.1 Toteaminen Sairaus on useimmiten alkuvaiheessa oireeton. Myöhemmässä vaiheessa, kun pysyvää vauriota on jo aiheutunut lonkkaniveleen, alkavat myös pahenevat kivut, ontuminen ja reisilihasten surkastuminen. Sairauden oireet puhkeavat useimmiten alle puolen vuoden iässä, mutta oireilu voi joissakin tapauksissa alkaa vasta vuoden ikäisenäkin. Alkuvaiheessa sairauden toteaminen on hankalaa, koska näkyviä oireita ei ole. Oireilevassa vaiheessa diagnoosi useimmiten varmistetaan röntgenkuvauksella, jolloin nivelen muutokset näkyvät röntgenkuvassa. Sairaus voidaan todeta jo alkuvaiheessakin röntgenkuvissa, mutta tällöin koiraa harvemmin kuvataan, ellei jo esim. sukurasitteiden takia epäillä jotakin vikaa löytyvän. (Wikström, Birgitta. Koiran sairaudet. 2001.) 5.1.2 Hoito Hoitona käytetään kipulääkitystä sekä reisiluunpään ja kaulan poistoa kirurgisesti. Kääpiörodut tulevat yleensä toimeen myös ilman reisiluun päätä kevyen rakenteensa ansiosta. Tarvittaessa vaurioitunut reisiluunpää voidaan myös korvata tekonivelellä. (Wikström, Birgitta. Koiran sairaudet. 2001.) 5.1.3 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla Erään eläinlääkärin mukaan welsh corgeilla esiintyy em. sairautta. Tarkemmin ei käynyt ilmi, kuinka paljon tämän henkilön mielestä ongelmaa on ja kummassa corgi-rodussa sitä esiintyy vai molemmissa. Useiden muiden eläinlääkäreiden kanssa käydyt keskustelut antavat päinvastaisen tuloksen, sillä heidän mukaansa vikaa ei esiinny laajemmin rodussa. Tuore kyselykierros rodun aktiivisille harrastajille osoittaa myös, että vikaa ei harrastajien kokemuksen mukaan esiinny rodussa ainakaan Suomessa. 5.2 Lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD, hip dysplasia) Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (ns. ”lonkkavika”) on koirien yleisin luuston kasvuhäiriö. Tämän hetken tiedon mukaan koiranpennulla on syntyessään kliinisesti terveet lonkat, ja mahdolliset nivelmuutokset alkavat kehittyä jo ensimmäisten elinviikkojen aikana. Lonkkanivelen kasvuhäiriössä reisiluunpää ei istu täydellisesti lonkkamaljaan. Lonkkamaljan reunat ovat usein madaltuneet, lonkkamalja on väljä ja reisiluunpää voi olla epätasainen. Vakavassa kasvuhäiriössä lonkkamaljasta voi jopa puuttua reunat. Tällöin riskinä on lonkkanivelen luksaatio eli sijoiltaan meno, jolloin reisiluunpää siirtyy pois lonkkamaljasta. Lonkka voi luksoitua siten, että reisiluunpää käy pois sijoiltaan, mutta palaa lonkkamaljaan tai lonkka voi luksoitua pysyvästi, jolloin reisiluunpää jää lonkkamaljan ulkopuolelle. (Lappalainen, Anu. Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.) 5.2.1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö ja perinnöllisyys Lonkkanivelen kasvuhäiriö on perinnöllinen sairaus, joka periytyy kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttavat useat eri geenit. Kasvuhäiriön syntyyn vaikuttavat vahvasti myös monet ulkoiset tekijät, kuten kasvuajan ruokinta ja liikunta. On myös epäilty, että emän tiineysajan ruokinnalla on voimakas vaikutus pentujen sairastumisriskiin. (Lappalainen, Anu. Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö. 2008: Suomen Welsh Corgi Seura ry. Jalostuksen tavoiteohjelma. 2008.) 5.2.2 Lonkkanivelen kasvuhäiriö ja nivelrikko Lonkkamaljassa ja reisiluunpäässä voi esiintyä kulumaa ja nivelrikkoa. Useimpien tutkimusten ja kokemusten mukaan nivelrikko on yleistä useimmilla eri roduilla vakavammissa dysplasiatapauksissa. Nivelrikko aiheuttaa yleensä kipua, joka ilmenee ontumisena ja erilaisina kipukäyttäytymisinä, joista yleisimpiä ovat kipeän raajan nuoleminen ja/tai pureminen. Toisaalta kivun aiheuttama sijaistoiminto voi ilmentyä myös terveiden raajojen nuolemisena. Varsinaisen ontumisen sijasta koira voi myös olla haluton liikkumaan, ja sillä voi olla vaikeuksia päästä makuulta ylös. Koira voi kivun takia käyttäytyä myös yllättävästi ja olla esim. kiukkuinen tai jopa hillitsemättömän aggressiivinen. (Lappalainen, Anu. Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö. 2008: Saari, Seppo. Nivelrikko - joka viidennellä koiralla esiintyvä parantumaton sairaus. 2008.) 5.2.3 Toteaminen Eläinlääkäri voi todeta lonkkanivelen kasvuhäiriön taivuttelukokeella, jolloin eläinlääkäri testaa lonkkanivelen liikkuvuutta raajaa liikuttelemalla. Taivuttelukokeella ei voida kuitenkaan todeta nivelpintojen kuntoa tai mahdollisen nivelrikon määrää ja sijaintia, joten diagnoosi varmistetaan useimmiten röntgenkuvauksella. Suomessa lonkkakuvat arvostellaan kansainvälisen kattojärjestön, FCI:n (Fédération Cynologique Internationale), antamien ohjeiden mukaisesti. Kirjaimet A ja B kuvaavat tervettä lonkkaniveltä ja kirjaimet C, D ja E eriasteisia dysplasioita (liite 4). Molemmista lonkkanivelistä annetaan omat lausunnot, mutta kokonaislausunto määräytyy huonomman lonkkanivelen mukaan. (Lappalainen, Anu. Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö. 2008: Saari, Seppo. Nivelrikko - joka viidennellä koiralla esiintyvä parantumaton sairaus. 2008.) 5.2.4 Hoito Lonkkanivelen kasvuhäiriön hoito on useimmiten oireenmukaista hoitoa eli kipuja hoidetaan kipulääkityksellä. Vakavassa dysplasiassa voidaan käyttää erilaisia leikkaushoitoja. Useimmiten leikkaushoidon pitkän toipumisajan ja leikkauksen kalliin hinnan vuoksi joudutaan vakavissa tapauksissa harkitsemaan myös eutanasiaa. Lievemmissä lonkkanivelen kasvuhäiriötapauksissa voidaan kokeilla erilaisia nivelten kuntoon vaikuttavia lääkkeitä, ravintolisiä ja luontaistuotteita. Myöskään ruokavalion merkitystä ja eläimen ihannepainossa pitoa ei pidä unohtaa. Teollisissa koiran valmisrehuissa löytyy markkinoilta jo useita eri merkkejä, joihin on lisätty nivelien kuntoa edistäviä ja ylläpitäviä lisäravinteita. (Lappalainen, Anu. Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö. 2008: Saari, Seppo. Nivelrikko - joka viidennellä koiralla esiintyvä parantumaton sairaus. 2008.) 5.2.5 Niveliin vaikuttavat lääkehoidot Varsinaisista lääkkeistä löytyy nivelnesteen määrää lisääviä lääkkeitä, ja myös kortisoneja käytetään joissakin tapauksissa. Nivelnesteen määrää lisäävistä lääkkeistä tunnetuin on useimmiten niskanahan alle injektioina laitettava Cartrophen®. Aloitusvaiheessa Cartrophen-lääkettä laitetaan yleensä 5-7vrk:n välein neljä kertaa. Tästä hoitomuodosta käytetään yleisesti nimitystä piikkisarja. Lievimmissä tapauksissa piikkisarjan jälkeen pidetään pidempi tauko ja se uusitaan tarvittaessa esim. puolen vuoden päästä. Vaikeammissa tapauksissa voidaan aloitussarjan jälkeen laittaa yksi pistos aina kerran kuukaudessa. Cartrophen vaikuttaa melko hitaasti, ja lääkkeen positiivisia vaikutuksia voi joutua odottamaan jopa useita viikkoja. Aivan kaikilla yksilöillä Cartrophen ei tuo toivottua tulosta, mutta useimmiten lääke tuo ainakin lievää helpotusta. (Arthropharm Ltd. Valmisteyhteenveto, Cartrophen vet. 2008: Saari, Seppo. Nivelrikko - joka viidennellä koiralla esiintyvä parantumaton sairaus. 2008.) 5.2.6 Luontaistuotteet lonkkanivelen kasvuhäiriön tukihoidossa
Varsinaisten lääkkeiden lisäksi lonkkanivelen kasvuhäiriön oireiden tukihoitona voidaan käyttää useita erilaisia luontaistuotteita. Tuotteissa on suuria eroja niin sisällön kuin pitoisuuksienkin suhteen. Luontaistuotteiden toimivuudesta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä luotettavien tutkimusten puuttuessa.
5.2.7 Ravintolisät lonkkanivelen kasvuhäiriön tukihoidossa Lonkkanivelen kasvuhäiriön tukihoitona voidaan käyttää monia erilaisia ravintolisiä. Viimevuosina on enenevässä määrin tehty tieteellisiä kokeita, joilla on voitu osoittaa tiettyjen ravinteiden positiiviset vaikutukset niveliin niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Nivelen kuntoa ylläpitävistä ravinneaineista tutkituimpia ja tunnetuimpia ovat glukosamiini ja kondroitiinisulfaatit. Yleisesti tunnettu nivelravinne on myös metyylisulfonyylimetaani eli MSM. Glukosamiini on rustojen, nivelpintojen ja nivelnesteen tärkeä rakenneosa. Glukosamiini vaikuttaa nivelnesteen määrään, eli se toimii siis nivelen voiteluaineena. Glukosamiinia esiintyy myös muualla elimistössä sidekudoksissa, esim. ihossa ja jänteissä. Kondroitiinisulfaatit ovat rustosolujen tuottamia rustokudoksen tärkeitä rakennusosia. Yleensä nivelten rustot tuottavat riittävästi kondroitiinisulfaattia, mutta joskus sen muodostus on riittämätöntä kulutukseen nähden, ja tällöin niveleen syntyy vaurioita. Kondroitiinisulfaattivalmisteilla voidaan tukea ja helpottaa rustosolujen työtä. Lisäksi kondroitiinisulfaatti myös hillitsee ruston kulumista. MSM eli metyylisulfonyylimetaani on orgaaninen rikkiyhdiste, joka on välttämätön sekä ihmisille että eläimille. Teoriassa MSM:a saadaan ravinnosta riittävästi, mutta käytännössä kokemusten mukaan näin tapahtuu harvemmin. MSM:lla on monia eri toimintakohteita, mutta nivelten hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeää on sen tulehduksia ehkäisevä vaikutus. MSM vaikuttaa myös nivelen eri osien solujen uusiutumiseen. (Saari, Seppo. Nivelrikko - joka viidennellä koiralla esiintyvä parantumaton sairaus. 2008: Tolonen, Matti. Glukosamiinit ja kondroitiinisulfaatit. 2008: Fysioline Oy. MSM. 2008.) 5.2.8 Ilmeneminen welsh corgi cardiganilla Tilastollisesti tarkasteltuna welsh corgi cardiganeilla esiintyy runsaasti lonkkanivelen kasvuhäiriötä. Yleinen käsitys on, että lonkkanivelen kasvuhäiriön omaavat corgit oireilisivat usein lonkkiaan. Käytännön kokemukset kuitenkin kertovat päinvastaista ja corgit harvemmin oireilevat ”huonoja” lonkkiaan. Corgeilla dysplasisessa eli kansankielisesti löysässä lonkkanivelessä esiintyy käytännön kokemusten perusteella muita rotuja harvemmin nivelrikkoa. Nivelrikottomista dysplasisista lonkista käytetään melko usein tarkentavaa ilmaisua ”löysä lonkkanivel, siistit nivelpinnat”, jos koira on saanut virallisesta lausunnosta FCI C:n eli lievä dysplasia tai FCI D:n eli keskivaikea dysplasia. Viimeaikoina useampikin henkilö on herättänyt keskustelua siitä, sopiiko tavanomainen lonkkien arvostelukäytäntö myös kondrodystrofisten rotujen arvosteluun. Monet arvelevat, että tämän tyyppisillä roduilla on muitakin erikoispiirteitä kondrodystrofian lisäksi tai siitä johtuen. Tämä selittäisi osaltaan ”lonkkavikaisten” koirien oireettomuuden. Monia dysplasiseksi kuvattuja koiria on viety uusintakuviin vanhemmalla iällä, ja jostakin syystä muille roduille tyypillistä nivelrikkoa dysplasiasta huolimatta harvemmin esiintyy cardiganien lonkissa. Toisaalta on myös muistettava, että rodussa esiintyy satunnaisesti myös oireilevia koiria. Huomionarvoinen seikka on se, että näillä yksilöillä on lonkkanivelissä yleensä nähtävillä nivelrikkomuutoksia jo hyvin nuorena. Silloin tällöin myös virheellisesti tulkitaan lonkkaperäiseksi oireiluksi esim. selässä lannerangan alueella olevia lihasvammoja, jotka voivat oireilla hyvinkin kirjavasti ja joiden aiheuttama kipu voi säteillä epämääräisesti ympäröiviin kudoksiin. Selkäongelmien jalostuksellisessa ehkäisyssä ensimmäinen askel olisi saada siitokseen käytettävät yksilöt kattavasti selkäkuvattua. Lisäksi jonkinlainen keskitetty vähintään ”puolivirallinen” kuvien lausuntajärjestelmä pitäisi saada aikaiseksi. Tähän asti on jouduttu luottamaan kasvattajien sanaan selkäkuvaustulosten suhteen, koska selkäkuvia ei arvostella virallisesti eikä edes lähetetä keskitetysti mihinkään. Mallia kuvien lausuntojärjestelmään voisi ottaa esim. mäyräkoirien ja boksereiden järjestelmistä. Molempien rotujen selkäkuvat lähetetään keskitetysti ennalta määrätyille henkilöille, jotka arvostelevat kuvat. Lausunnot menevät molempien rotujen omille rotujärjestöille, jotka julkaisevat kuvaustulokset. Toinen vaihtoehto olisi kehittää kaikille eläinlääkäreille yhteiset arvosteluperiaatteet ja kuvausohjeet. Kuvannut eläinlääkäri täyttäisi lausunnon kuvaustuloksesta ja toimittaisi tuloksen rotujärjestöön. Toisaalta tämä voisi aiheuttaa virhelausuntojen riskin, koska kaikki eläinlääkärit eivät ole riittävän kokeneita tulkitsemaan kondrodystrofisten koirien luustokuvia. Onneksi osa eläinlääkäreistä ymmärtää itsekin tämän ja haluaa nyt jo lähettää selkäkuvat eteenpäin kokeneemmalle eläinlääkärille katsottavaksi. Lonkkakuvien virallisten kuvauskäytäntöjen aiheuttamista ristiriitaisista tunteista huolimatta olisi welsh corgi cardiganien lonkkia hyvä kuitenkin kuvauttaa jatkossakin virallisesti. Vaikka nykyisiä kuvauskäytäntöjä ei usein hyväksi koetakaan, ei toistaiseksi ole muuta yhtä objektiivista arvostelumenetelmää koiran lonkkanivelten terveyden toteamiseksi. Epävirallisiin lausuntoihin liittyy sama luotettavuusongelma kuin selkäkuvienkin osalta. Virallisiin lonkkanivellausuntoihin pitäisi myös palauttaa takaisin julkiseksi ”koiran omistajalle tarkoitettu lisäinformaatio”, josta käy ilmi mahdollinen nivelrikko. Tällaisen rodun kohdalla, jolla esiintyy selkeästi keskivertorotua vähemmän nivelrikkoa dysplasisissa lonkissa, olisi tällä nivelrikkolausunnolla jo jalostuksellista merkitystä. Itse henkilökohtaisesti tuomitsen ”sairaaksi” C-lonkkaisen yksilön, jolla on nivelrikko, kun taas siisti C-lonkkainen, jolla ei nivelrikkomuutoksia ole, on minun mittapuullani ”terve”. Useimmilla nivelrikottomilla C-lausunnon saaneilla cardiganeilla on vain lievää lonkkanivelen madaltumista ja hyvin lievää väljyyttä lonkkanivelessä. Nuorilla cardiganeilla on kokemukseni mukaan lähes poikkeuksetta lonkkanivelet nuorena löysät, ja ne tiivistyvät vasta hieman vanhempana. Tämän hetkisten kuvauskäytäntöjen puitteissa jalostuksesta pois rajaavaksi pitäisi mielestäni laittaa lonkkien osalta E-lausunto. Henkilökohtaisesti en ole vielä niin korvaamatonta yksilöä nähnyt, että sen jalostuskäyttö olisi perusteltua. Vielä vähemmän tällaisella yksilöllä pitäisi teettää useita pentueita peräkkäin ilman, että aiemmista jälkeläisiä on kuvattu vielä ensimmäistäkään. Kuvausmäärien ja tiedon lisääntymisen jälkeen on aika ryhtyä mahdollisiin jalostuskäyttöä rajoittaviin pakkokeinoihin, jos tilanne sen silloin vaatii. Rodun todellisesta terveystilanteesta lonkkien osalta ei voi vieläkään kertoa mitään täysin luotettavaa tietoa, koska kuvausmääränä 10–15 % kannasta on täysin riittämätön. Ihannetilanteessa kaikki kasvattajat pitäisivät jalostusyksilöiden luustokuvauksia itsestäänselvyytenä, mutta valitettavasti vielä ollaan liian kaukana siitä ihannetilanteesta. Olen henkilökohtaisesti hyvin vahvasti Suomen Kennelliiton PEVISA-järjestelmään menon kannalla. PEVISA on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma, jolla voidaan määrätä jalostukseen käytettävien yksilöiden minimikriteerejä. Kriteerit täyttämättömien yksilöiden jälkeläisiä ei rekisteröidä. Welsh corgi cardiganien osalta PEVISA:an tulisi mielestäni laittaa lonkka- ja kyynärkuvauspakko. Mahdolliset jalostusta rajoittavat raja-arvot tulisivat vasta tulevaisuudessa, kunhan ensin on saatu kerättyä lisää tietoa rodun tilanteesta.
MYÖHEMPIÄ LISÄYKSIÄ JA TÄYDENNYKSIÄ JOTKA OVAT VARSINAISEN TYÖN ULKOPUOLELLA:
Luustollisiin sairauksiin ja ongelmiin liittyy usein myös muita vaivoja, mm. muiden nivelten vaurioita ja pehmytkudosongelmia. Kipeytynyt kohta aiheuttaa liikeratavirheitä kun koira pyrkii löytämään vähemmän kivuliaita liikkumistapoja ja asentoja, ja tästä seuraa sitten lisäongelmia. Kondrodystrofisilla koirilla myös usein esiintyy erityisesti lannerangan alueella lihaskipuja. Joidenkin koirien erityisen epäedullinen rakenne aiheuttaa kohtuuttoman rasituksen tiettyihin lihasryhmiin ja seurauksena ovat kipeytyneet ja tulehtuneet lihakset, jotka omalta osaltaan edistävät oravanpyörän syntymistä ja oireilun voimistumista. |